Laparoskopia, endometrioosipotilaan tähystyskokemus

09.12.2017

Varoitus. Teksti sisältää aiheita jotka voivat järkyttää herkimpiä.

 

 

Terkut toipilaalta! Buranaa ja panadolia kuluu, ja sisuskalut hölskyvät hiilidioksidin seassa iloisesti aina kun nousen makuulta pystyasentoon tai toisin päin. Ja sattuu. Sattuu aivan perkeleesti.

Viikko sitten olin Dubaissa, makoilin jahdin kannella, kävin brunsseilla, kävin treenaamassa, nautin elämästä cocktailien ja iltapäiväteen merkeissä upeissa puitteissa. Nyt makaan onnellisena, joskin aika kipeänä ja turvonneena, kotisohvalla. Mun viikonloppuun ei kuulu tällä haavaa yhtään mitään.

 

 

 

 

Kiitos kaikille teille jotka halusivat ennen omaa operaatiotani kertoa teidän leikkaus- ja tähystyskokemuksia. Eniten mua pelotti nukutus, ja rauhoittelitte mua siitäkin asiasta. Iso kiitos!

Laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystyksessä multa oli määrä nyppiä pois munasarjassa oleva kysta, ja samalla tarkistaa löytyykö endometrioosipesäkkeitä tai -kiinnikkeitä sisäelinten pinnoilta. Endometrioosi on siis melko yleinen naisten sairaus, missä kohdun limakalvoa kasvaa väärissä paikoissa, reagoi kuukautiskiertoon ja aiheuttaa kipuja sekä lapsettomuutta. Endoa hoidetaan hormonilääkityksellä, yleisimmin e-pillereillä, ja sen olemassaolon voi todeta varmuudella vain tähystyksessä. Kystiakaan ei ihan heppoisin perustein lähdetä poistelemaan – usein ne poksahtelevat tai surkastuvat itsestään. Mulla mollukat tuntuivat vain paisuvan.

Mulle todennäköinen endo on aiheuttanut satunnaista kipuilua kävellessä ja salilla treenatessa, ja nyt kystien kasvaessa vihlonut silloin kun syvien vatsalihasten kontrolli on pettänyt, vaikka sängystä noustessa. Oireilu on silti ollut todella lievää, eivätkä kivut olleet syy miksi hakeuduin alun perin tarkistusultraan.

Iso kysta löytyi siis ihan satunnaisella lääkärikäynnillä, kun päätimme tarkistaa kohdun ympäristön kunnon ultraäänilaitteen avulla. Lääkäri oli heti sitä mieltä, että laitetaan jatkotutkimukset vireille, ja antoi mulle nivaskan endometrioositietoutta kouraan.

Olin aika järkyttynyt – onko mulla tauti, jolle ei ole parannuskeinoa, ja joka aiheuttaa lapsettomuutta? Kirjoitin itku kurkussa aiheesta postauksen viime kesänä, ja valitettavasti siitä myös uutisoitiin mielestäni vähän epäedulliseen tyyliin. Halusin haudata koko endoasian maton alle, ja päätin etten sairasta mitään sellaista.

Kävin aika monella lääkärillä syksyn mittaan kysymässä, mitä vaihtoehtoja minulla olisi kystien suhteen. Mitä jos en poistatakaan niitä laparoskopiassa? Silloin ne voivat puhjeta, ja aiheuttaa suuria kipuja. Jos kystat ovat endometrioomia, suklaakystia, niin ne voisivat poksahtaessaan aiheuttaa äärimmäisten kiputuntemusten lisäksi epämiellyttäviä kiinnikkeitä ja uusia endometrioosipesäkkeitä sisäelinten ympärille.

Ei siis auttanut. Tähystykseen vaan. Olin peloissani nukutuksesta ja siitä, miten operaatio sujuu. Joudunko toipumaan koko joulukuun? Joudutaanko tähystyksessä poistamaan koko munasarja? Muuttuuko tähystys avoleikkaukseksi? Järjestinkin koko kuukauden keikkavapaaksi, sillä toipumisesta tai tähystyksen hyvinsujumisesta oli vain veikkauksia. Halusin varautua kaikkeen.

Sain hyvän nivaskan tähystystietoutta kirjeitse kotiin HUS:ilta ennen toimenpidettä. Luin myös nukutuskokemuksia, ja kuulin aika paljon paitsi huolestuttavia, myös helpottavia nukutustarinoita teiltä, rakkaat someystävät. Ymmärsin että anestesialääkäri ja -hoitaja ovat koko ajan pitämässä huolta siitä, että elintoiminnot ovat nukutuksen aikana normaalit, ja että ylipäänsä pysyn hengissä. Minua tarkkailtaisiin jatkuvasti, eikä se siis haittaisi, että oma kontrollini pettäisi. Pelotti silti, tottakai kontrollifriikki oli aivan pelosta sekaisin. Tuntuu melkein siltä että loukkaisin anestesiaan erikoistunutta terveydenhoitohenkilökuntaa näillä peloillani. Heidän käsissään olisin varmaan paremmassa turvassa kuin omissani.

 

Viikko sitten semisti eri maisemissa!

 

Aamulla päiväkirurgiselle osastolle tullessani sain kuulla olevani ensimmäinen joka pääsisi operointipöydälle. Puin sairaalavaatteet – sen selästä avoimen paidan, takin ja sukat – ja pääsin esilääkittäväksi ja makoilemaan mukavalle sohvalle. Sain lämpöpeiton päälleni, ja otin mukavan asennon. Ensin hoitaja tuli haastattelemaan minua, sitten leikkaavan lääkärin kanssa käytiin vielä kertaalleen läpi toimenpide ja sen mahdolliset riskit.

Minulla siis poistettaisiin kysta, mahdollisesti ihan koko munasarja. Leikkaus saattaisi heikentää myös hedelmällisyyttäni. Esilääkityksestä huolimatta pelotti, mutta olin sitä mieltä että tämä operaatio olisi joka tapauksessa tilanteessani paras vaihtoehto. Miten minä jouduin tällaiseen tilanteeseen?

Kävelin itse leikkaussaliin, kun oma vuoroni tuli. En tuntenut esilääkityksen vaikutusta, ja aloin heti leikkauspöydälle loikattuani itkeä pelosta. Onneksi Naistenklinikan anestesialääkäri ja -hoitaja osasivat rauhoitella minua. Otsaani ja rintaani kytkettiin antureita, vasempaan kyynärtaipeeseen tuikattiin kanyyli, ja hengittelin syvään maskin avustamana. Ensin anestesialääkäri annosteli kanyylin kautta suoneen lääkettä joka pisti pään pyörälle – ei haitannut, oli ihanaa kun en ollut enää kunnolla skarpissa ja pelokkaassa tilassa. Sen jälkeen suoneen annosteltiin nukutusaine. Hyvää yötä, huikkasi lääkäri. Hyvää yötä, sanoin takaisin. Muistan hengittäneeni syvään ehkä neljä kertaa. Sitten en muistakaan enää mitään.

Heräsin, kun joku koski jalkapöytääni. Aletaankos täällä heräillä, minulta kysyttiin. En muista, pyysinkö sen jälkeen vai sitä ennen tokkuraisena lisää nukutusainetta. Luulin olevani vielä leikkaussalissa. Hoitaja sanoi, ettei vielä kannata nousta. Nuku vielä vähän aikaa ihan rauhassa. Ehkä torkuin, en ole ihan varma. Tietoisuuteni oli kuitenkin palannut, olin tässä maailmassa mutta aivan tokkurassa. En tiedä kävinkö keskusteluita hoitajan kanssa, vai kuvittelinko vain omiani. Ehkä sitten vaan hallusinoin ja näin unia, niin outoja keskusteluita tunnuin käyvän.

Luonani kävi myös leikkaava lääkäri, joka aluksi totesi etten todennäköisesti muista tästä keskustelusta mitään, ja jatkoi kertomalla että munasarjasta oltiin poistettu neljä kystaa, ja pieniä kiinnikkeitä suolen pinnoilta oli poltettu. Kipuja todennäköisesti oli tuottanut akselinsa ympäri kiertynyt, kystilla täytetty munasarja.

Että sellaista. Neljä kystaa yhdessä munasarjassa.

 

Cocktaileja Burj al Arabissa… Vai unilääkecocktaileista toipumista Naistenklinikan päiväkirurgisen heräämössä?

 

En tiedä kauanko vietin aikaa heräämössä, mutta jossain vaiheessa hoitaja tuli kyselemään vointia, ja että olisinko valmis nousemaan ylös. Kerroin että alavatsaa jomottaa, ja sain vielä särkylääkettä ennen kuin lähdettiin nousemaan pystyyn. Kävelin vähän hoiperrellen toipumaan samaan mukavaan lepotuoliin, mihin aamullakin olin lämpöpeittoineni päässyt.

En tiedä teistä, mutta minulle tuli aivan järkyttävä jano operaation jälkeen. Join yhden lasin varovasti. Ei tullut paha olo. Join toisen. Ärsytti kun olo oli niin tokkurainen. Join kahvikupillisen. Join viisi vesilasillista lisää. Illan aikana join valehtelematta nelisen litraa vettä.

Aamulla olin saapunut Naistenklinikalle klo 7:15. Saliin kävelin puoli yhdeksän maissa aamulla. Heräämöstä kävelin takaisin toipumaan vähän ennen kahtatoista. Kotiin pääsin lähtemään puoli neljän jälkeen iltapäivällä.

Ja nyt tajuan miksi jengi jää koukkuun lääkkeisiin. En koko operaatiopäivänä, aamua lukuunottamatta, kyennyt tuntemaan yhtäkään negatiivista fiilistä. Officella räjähteli ja ikäviä uutisia tulvi, meitsi oli tyynen rauhallinen ja näin vaan ratkaisuja ja positiivisia asioita! Ai elämä olikin ihanaa! 😀

Nyt kun olen kotiutunut, koitti tylsä arki tuttuine olotiloineen. Paitsi että maha on superturvonnut, ja vatsalla on neljä reikää. Kaasu muljahtelee sisäelinten ympärillä etsimässä pääsyä ulos, ja hartiapistoskin vaivaa, kun kaasu pökkii palleaa. Kipulääkkeitä kuluu.

Ehkä mä paranen silti nopeasti. Toivoa sopii.

Sanna

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *