Terveelliset elämäntavat vs herkuttelu – Kuinka löysin tasapainon?

22.10.2017

 

Sitä herkästi unohtaa, kuinka paljon on kehittynyt vuosien varrella. Se on jopa pelottavaa – jos en enää muista, millaisin keinoin pääsin hallitsemattoman tuntuisista herkuttelukierteistä yli, jos en muista tasan tarkkaan sitä oppimisprosessia, niin kuinka voin enää auttaa muita jotka ovat samassa tilanteessa? Koska tiedän, että niitä ihmisiä on ja paljon; niitä jotka kamppailevat hallitsemattoman syömisen kanssa. Eikä se ole kenenkään syy tai vika – tämä maailma vain on sellainen. Herkkuja ja helppoja hyvän mielen tunteita tuputetaan joka tuutista. Ei ihme että siihen ansaan lankeaa, kun jo pienestä pitäen, mainoksista lähtien, meille opetetaan että sokeri-rasva-lisäaine-höttöherkku on palkinto jonka saa kun tekee jotakin oikein ja suoriutuu hyvin.

Muistellaanpa vähän. Alkutilanne oli sellainen, missä söin työpäivien ajan laittoman vähän (nyt puhutaan siis 8 tunnin työpäivän aikana aamupalana kuppi kahvia ja myslikulhollinen, ja lounaaksi välipalarahka (sokerinen) ja hedelmä). Illalla menin sitten kaupan kautta kotiin ja vedin jotain mitä en kehtaa tässä edes kuvailla. Hävettää vieläkin niin paljon. Syömisrutiinit ja suhde ruokaan oli todella vääristynyt sen hetken – ja se yksi hetki riitti siihen, että koin sokeristen ruokien hallitsevan minua, eikä toisin päin. Olin jumissa ja pelkäsin jatkuvasti sortuvani. Mässäilyn jälkeen podin aivan järkyttävää henkistä krapulaa, koska en halunnut olla niin turvonnut ja huono-oloinen.

Aloin käydä kuntosalin ryhmäliikunnoissa, ja se olikin yksi hienoimpia asioita mitä itselleni silloin pystyin antamaan. Toki treenien (joskus parinkin peräkkäisen, rankan ryhmäliikuntatunnin) jälkeen kroppa oikein huusi sapuskaa – ja herkkuja meni alas silloinkin. Henkinen darra oli läsnä, ja turpea olo pysyi. Mutta onneksi liikuin.

 

 

No, nykytilanne: olen sinut kroppani kanssa, vaikka siinä vikoja onkin. Ihon kunto ja vyötärönympäryksen suuruus vaihtelevat riippuen hormonitoiminnastani ja elintavoistani, ja se on ihan ok. Vietän oikein mielelläni välillä niitä rumia päiviänikin, ne pitävät minut nöyränä ja jalat kiinni maassa. En ole sen erikoisempi oikeasti, ja minunkin täytyy tehdä kaksin käsin töitä haluamani eteen. Toisinaan olen sitten ihan kuvauskunnossa – sen näköinen millainen haluankin olla kameran edessä!

Nykyään painiskelen herkkuhimojen kanssa edelleen. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia, koska se kertoo paljon kehon senhetkisestä toiminnasta. Silloin minulla yleensä on nälkä tai tylsää, kun herkkuhimot iskevät. Ja saman tien kun alan miettiä miltä irttaripussin sisällön syöminen oikein tuntuisi, mieleeni välähtää seuraava ajatus: en kuitenkaan pitäisi siitä olosta, joka seuraisi karkkipussin syömisestä. Sydän alkaisi tykyttää, tuntisin kuinka iho menee huonompaan kuntoon. Kunnon nälkä kaikkoaisi, eikä tekisi enää mieli hyvää kotiruokaa. Makuaisti vääristyisi, enkä maistaisi esimerkiksi marjoja ja hedelmiä enää niin makeina, en erottaisi erilaisia makuvivahteita. Voisin siis kyllä hakea karkkipussin kaupasta, mutta haluanko sitä todella? Sellaisessa tilanteessa aika tyypillisesti vetäisen kipollisen rahkaa ja granolaa naamariin. Tai sitten marssisin irttarikauppaan. Vähän päivästä riippuen. Kumpikin päätös on, yhtä kaikki, tiedostetusti tehty. Ja nykyään terveellisempi vaihtoehto on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaatiiko se itsekuria? Minusta ei. Se vaatii vain ajattelutavan muutosta. Tottumuksien muuttumista ja mielikuvaharjoittelua.

 

 

Nyt haluan kertoa sinulle, että tämä tilanne on myös sinun tulevaisuutesi. Jossain vaiheessa elämääsi sinäkin olet tässä tilanteessa, missä sinä itse johdat omia ruokailuvalintojasi, ja voit antaa itsellesi vaihtoehdoksi esimerkiksi terveellisen välipalan tai karkkipussin. Ja sellaisessa tilanteessa, kumman tahansa vaihtoehdon valitsisitkaan, hyväksyt siitä valinnasta seuraavan henkisen ja fyysisen olon. Ja siinä se! Niin yksinkertaista se on.

Tämä on sinunkin tulevaisuutesi – sinäkin tulet joskus vielä toimimaan tällä tavalla. Kun uskot siihen, olet jo ottanut yhden ison harppauksen kohti tulevaisuuttasi ja parempaa kontrollia omista syömisistäsi. Tämä on vaikea matka ja siihen kannattaa jo hyvissä ajoin varustautua kunnollisessa määrällä armollisuutta – joskus sitä vaan valitsee herkut mielummin, ja lepopäivät, ja sekin on välillä ihan ookoo.

 

 

Tiedätkö, kun elämä eletään vain kerran! Ainakin minun en-usko-oikein-mihinkään -uskonnottomuusvakaumukseni mukaan. Tämä on sinun oma elämäsi – millä tavalla haluat sen elää? Tärkeimpänä, millaisilla fiiliksillä varustettuna haluaisit sitä elää? Sinä itse päätät! Voit olla huonolla fiiliksellä jos haluat, ja ehkä silti kaikki mielummin olisi vähän paremmilla fiiliksillä. Turha käyttää elämäänsä murehtimiseen, kun voi valita paremman olon. Paremman minän.

Olipa jaarittelut! Toivottavasti sait tästä vähän ajatuksen siemeniä tulevaisuuteesi.

Mielenkiinnolla odotan, mitä minun tulevaisuudestani vielä löytyy. Tällä hetkellä nykyisyydestäkin tuntuu löytyvän ihan tarpeeksi. 😀

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *