Tavoitedilemma.

01.10.2017

 

Tiiättekö, kun on hyvinvointialalla ja tekee niinkin hienon yhteisön kuin TIKIS-treenimedian kanssa yhteistyötä, niin vähemmästäkin välillä kokee kunnon alemmuuden tunteita. TIKIS, missä kundit ovat jotain supertalentteja, mimmit crossfittaaja-eksperttejä, ja sitten siellä on minä. Missä minä olen sitten erityishyvä?

Katselen Barstarzzin videoita – jätkät vetää ihmislippuja ja ihan uskomattoman näköisiä temppuja, joista mä koulun telinevoimistelutunnilla vaan haaveilin. Pökkelö mikä pökkelö, ei voi mitään. Olisi kyllä ihan superkivaa osata. Leukojakin olisi kiva saada vedettyä ainakin kolmekymmentä.

Olisi kiva nostaa maasta satoja kiloja rautaa. Olisi hienoa, jos vatsalihakset näkyisivät, tiedättekö sellainen oikein kunnon kireä sikspäkki! Olisi hienoa, jos persus olisi vähän isompi…

Mutta hei. Tukeeko mun tämänhetkinen harjoittelu sitä, että olisin voimakkaampi, nopeampi, parempi telinevoimistelija, painonnostaja tai rasvaprosentin tiristelijä?

Eihän se tue. Ihan selvästi. Mitä mä olisin valmis tekemään, kuinka paljon olisin valmis harjoittelemaan?

 

 

No tällä hetkellä mun prioriteetit on kyllä muualla. Jos jotain tässä elämässä on oppinut, niin jos jonkin asian haluaa tehdä viimeisen päälle kunnolla, niin aika iso osa päivän energioista menee sen asian opetteluun, harjoitteluun, toteuttamiseen, suunnittelemiseen, tekemiseen ja sisäistämiseen. Ja se asia on yritystoiminta tällä hetkellä. On aivan sanoinkuvailemattoman hienoa tässä vaiheessa elämäänsä olla tällaisessa oppikoulussa. Siksi treenitkin tukevat tätä projektia – teen sellaista jumppaa, joka pitää minut kivuttomana, aineenvaihdunnan liikenteessä ja kropan siinä kunnossa että voi edustaa ylpeänä.

Niinpä niin. Arvaa, käynkö tällaisia keskusteluita pääni sisällä aika usein. Ja se on ihan ok! Olisi ihan superkiva olla kaikessa hyvä! Ja voinhan minä ollakin. Kysymys on vain siitä, missä ihan oikeasti haluan olla hyvä. Sen jälkeen ei muuta kuin miettimään ja toteuttamaan, paljonko ja millaisia asioita minun täytyy tehdä ollakseni siinä haluamassani asiassa hyvä.

Mä olen hyvä näin. Mä olen itse asiassa sen kiireisen uranaisen ilmentymä, jolla on mahdollisuus lähteä Tikis Kesäkuntoon-valmennukseeni mukaan. Tässä onkin mulla tärkeä tehtävä – etsiä ja haarukoida sitä tasapainoa, joka treenin, ruokailun ja levon yhdistelmällä auttaisi meitä voimaan niin hyvin kuin mahdollista.

Mutta nöyrä on oltava. Mä olen kuitenkin vain mä. En tiedä vielä tarpeeksi yhtään mistään.

Millaiset sun tavoitteesi ovat? Millainen haluaisit olla? Ja mitä olet valmis tekemään tavoitteesi eteen? 🙂

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *