”Oikein ärsyttää kuinka helppoa työtä se on.”

11.09.2017

 

Taas on yksi tapahtumaviikonloppu taputeltu, asiaankuuluva ”tapahtumadarra” kärsitty, pieneen tapahtumadarraan oleellisesti kuuluvaan epätoivoon vaivuttu ja sieltä taas noustu takaisin tähän alkuviikkoon. Uudistuneena ja energisenä! Ei muuta kuin seuraavia koitoksia päin. Jeessöör.

Kehätytön työnkuvasta saan monesti vähän kummastuneita kysymyksiä – miltä tuntuu noin selvästi ulkonäköön keskittyvä työ (niin, onko teekkarista kehätytöksi ihan sellainen luonteva urapolku)? Enkö kärsi ulkonäköpaineista? Kuinka syödä, juoda ja treenata ennen tapahtumaa? Ja kuinka häkkitipuksi pääsee?

 

Kiitos #CAGE40 🔥👌 See you on November! 👠💎

A post shared by Sanna Laitinen (@sannalaitinen.fi) on

 

 

Sanoin viikonloppuna, että minua oikein ärsyttää, kuinka helppoa duunia häkkimimminä olo oikeastaan on. Kun kroppa on saatu siihen kuntoon että sitä kehtaa keikuttaa häkin laidalla, tukka puunattu ja naama maalattu, niin sen jälkeenhän homma on vaan keikistelyä.

Mutta vaatiihan se kaikki valmistelua, asennetta ja aivan tuhannen satavarmasti jonkinlaista keikistelyosaamista ainakin. 😀 Kyllä, kaikki on helppoa, jos vain osaa! Minä osaan sitten varmaan keikistellä. Eräkylttijohtajan eli kehätytön lisäksi täytyy omata ulkonäön lisäksi valmius esiintyä yllättävissäkin olosuhteissa, ja nauttia siitä. Ja kestää niitä ulkonäköpaineita.

Vaikka mä olen siskooni Essiin verrattuna aika paljon hillitympi, nautin mäkin ihan selvästi huomiosta. Juonnot ja tapahtumaesiintymiset ja motivaatiopuheenvuorot TIKIS-treenikanavissa ovat mun lempihommia. Mun surkeasti alkanut bikini fitness -ura oli helppo jättää sikseen, kun sain vastaanottaa pestin häkkityttönä. Sainpas esiintyä työkseni!

Eli kyllä, mun motiivit kehätyttötyöhön ovat selvät – mä haluan olla esillä mahdollisimman monipuolisilla tavoilla. Samaan aikaan koko muu meidän Better Eventsin ydinporukka tekee tärkeää näkyvyystyötä muualla tapahtumassa.

Kaksi ja puoli vuotta sitten ne työt alkoivat.

Niiden kahden tapahtuman välissä oli kesä. Minua pelotti suunnattomasti, että lihoisin. En oikein osannut kontrolloida syömisiäni. Pelkäsin että näytän omaan silmääni epämiellyttävältä. Ja nyt ymmärrän, monia tuoreita bloggaajia tietävänä, että se on varsin tyypillistä ja kuuluu asiaan. Valitettavasti ja onneksi. Valitettavasti sen takia, kuinka paljon ja voimakkaasti paineet voivat vaikuttaa käytökseen, ruokailuihin ja elämäntapoihin yleensä. Onneksi sen takia, että paskoista painefiiliksistä on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin ja oppia aivan suunnattoman paljon. Tottakai sitä kiinnittää huomiota siihen miltä näyttää, varsinkin jos omaa naamaa saa bongailla aina tapahtumien jälkeen erinäisiltä sosiaalisen median alustoilta, ja yksityishenkilöidenkin nyysfiideistä!

 

 

Samaan aikaan kun aloitin Cagen häkkitipuna, kuvaan astui myös Tikis-treenimedian kanssa työskentely. Yhtäkkiä olinkin ison osan työajasta kameran edessä tai suunnittelemassa kuvauksia – stillejä ja videoita, ääniraitaa. Aamulehteä, Fitbodya, Stara-lehteä, verkkojulkaisuja. Verkkokauppojen katalogeja. Eka Tikiksen Kesäkuntoon-valmennus. Niin ja blogini oli silloin Cisionin mittausten mukaan Suomen 6. suosituin treeniblogi.

Aika paljon kerralla! Ja arvaa mitä? Mitä enemmän minusta alkoi liikkua juttuja sosiaalisessa mediassa, sitä vähemmän välitin. Siis siitä, miltä nyt näytän. Tottakai tavoitteeni on näyttää jokaisella ruudulla ja kuulostaa jokaisessa spiikissä siltä Parhaalta Minulta, mutten enää jaksanut määritellä pääni sisällä, miltä Paras Minä näytti tai kuulosti ihan tasan tarkkaan.

 

 

 

Tiedätkö – kun jossakin tapahtumassa sinusta ystäväporukan keskellä otetaan yhteiskuva. Entinen Sanna olisi vaatinut kuvaa nähtäväkseen ja moneen otteeseen tuominnut kaikki kuvat, koska jokin minussa oli aina vialla. En kestänyt nähdä itseäni niin typerän näköisenä kuvissa.

Nykyinen Sanna ei enää jaksa edes pyytää kuvaa näytille. Aivan sama – siellä kuvassa on kaveriporukka! Yksi tyypeistä satun olemaan minä, juuri sen näköisenä kuin sillä hetkellä olin.

Sitä paitsi – teen töitä asiakkaille. Kuvat, videot ja spiikit ovat asiakkaan käyttöön. Eivät minun käyttööni! Jos asiakas on tuotoksiin tyytyväinen ja haluaa ehdottomasti jatkaa yhteistyötä jatkossa, niin silloin olen tehnyt hyvää työtä. Silloin en jaksa enää kiinnostua siitä onko minulla kasvoillani tyhmä ilme, onko jokin vinksallaan kuvissa, käytänkö hölmöä äänenpainoa.

Minusta on tullut ammattilainen.

Tänä päivänä otan elämän ulkonäön suhteen ihanan rennosti. Ja tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt olen paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Joo – nyt Cage-viikonloppua seurannutta sunnuntaita ja maanantaita en ihan käsi sydämellä voi kutsua terveellisiksi yliväsymystilan ja herkkujen kulutuksen takia, mutta nekin kuuluvat osaksi tasapainoista elämää.

Sopivassa suhteessa terveellisyyttä ja lupsakkaa mielihyvätouhuilua. Mitä se sitten tarkoittaakin 😀 Minä rakastan herkkuja, kaikkea makeaa! En ikipäivänä jättäisi niitä pois elämästäni. Tykkään silti enemmän maukkaasta perusruoasta, oli se sitten koti- tai ravintolasapuskaa. Ja tykkään hyvän ruoan ja viinin yhdistelmistä. Fine dining, yes please.

Tykkään treenata kuntosalilla, mutta tykkään kyllä laiskotella vieläkin enemmän. Nukkua pitkään, herätä ilman herätyskelloa. Olla vaikka koko päivä kotivaatteissa, tukka sotkussa ja meikittä vastaamassa asiakkaiden soittoihin ja lähettämässä viestejä.

 

 

Cage Cagelta tulen ammattilaisemmaksi työssäni – niissä kaikissa duuneissa mitä teen. On ollut aika hienoa seurata omaa ajattelun ja esiintymisen kehittymistä! Kahdeksan Cagea sitten olin aika erilainen tyyppi. Ihana kyllä, mutta aika erilainen. Nyt minulla on taas vähän erilaiset epävarmuuden aiheet. Ja se on varmaan sitä kasvamista.

Kiitos tähänastisesta, Cage! Kiitos CEO-One, juontaja-Velkku, häkkitipukollegani Heini. Kaikki ammattilaisvapaaottelutapahtuman ammattityöntekijät. Ottelijat. Ja etenkin se illan kuumin.

Millaista sitten on seurata työtilanteessa, kun poikaystävä ottelee illan päämatsissa? No se on sitten aivan oma tarinansa.

-Sanna

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *