Kommunikointiongelmia.

21.08.2017

 

Turhauttaako sua ikinä kukaan toinen ihminen? Joku jonka käytöstä voi olla vaikea ymmärtää, jos vaikka tiedät että henkilö ei kerro sinulle ihan kaikkea. Tyypistä huokuu ihan toisenlainen energia, kuin mitä kertomansa antaa ymmärtää.

Naisista yleensä naureskellaan, että perinteisesti nainen sanoo juuri päin vastoin kuin mitä tarkoittaa.

Henkilö 1: ”Onko sulla kaikki hyvin?”
Henkilö 2: ”On”.

Ja siitä pitäisi sitten päätellä, että mikä kakkoshenkilöä vaivaa, mistä syyt johtuvat, ja kuinka ongelma saataisiin ratkaistua. Onko ykköshenkilö tehnyt jotain väärin? Sanonut jotakin tahattomasti loukkaavaa? Toiminut jossakin tilanteessa oletusten vastaisesti?

Mä en jaksa ymmärtää, miksi puhuminen olisi kiellettyä missään ihmissuhteissa. Mitä hyötyä puhumattomuudesta on?

Tiedän kyllä paljon tyyppejä, jotka kommunikoivat ensisijaisesti monella muullakin tavalla kuin verbaalisesti. Se on ihan ok, mutta silloin kannattaa tiedostaa pari juttua.

Ihmiset kommunikoivat tietenkin myös kehonkielellä. Eleet, ilmeet, yleinen käytös. Itsevarmuus tai epävarmuus suorastaan huokuu ihmisestä. Töykeys, avuliaisuus. Auton ratissa tai kassajonossakin pystyy vetämään äkkiä omia johtopäätöksiään muista ihmisistä, ihan vaan tarkkailemalla sivusilmällä. Naapureistakin saa paljon mielenkiintoista tutkittavaa pelkästään kurkkimalla ikkunoista. Näihin ei tarvita sanoja.

Nämä oletukset voivat silti olla täysin vääriä. Autoilija jonka kanssa vaihdoit kansainvälisiä käsimerkkejä, ei oikeasti ole mikään dyysbääg. Naapuri, jonka itsekäs käytös ärsyttää sinua, ei vaan ole osannut ajatella asiaa sinun näkökulmastasi. Ja ehkä ynnäsit kassajonossa edelläolevan viikonloppusuunnitelmat ihan oikein!

Jokainen ihminen lukee lähimmäistään sanattoman kommunikoinnin keinoin. Jonkun ihmisen kanssa kun kemiat kohtaavat, ei todellakaan tarvita sanoja. Silloin kumpikin ymmärtää hyvin, että toinen ihminen kiinnostaa ja paljon. Silloin kommunikointi tapahtuu eleillä, kehonkielellä.

Sanattomassa kommunikoinnissa on silti ongelmia. Sanattomassa kommunikoinnissa kaikki kehonkielen tulkinnat ovat vain juuri sitä itseään: tulkintaa. Oletuksia. Joskus ne ovat oikeita oletuksia, mutta joskus ne voivat mennä pieleen.

Minä olen sellainen ihminen, joka toki ymmärtää kehonkieltä, muttei luota tarpeeksi sanattomaan kommunikointiin. Teen toki johtopäätöksiä, esimerkiksi siitä, että nyt toisella ei kaikki ole hyvin. Mutta se ei riitä. Se ei ole tarpeeksi luotettava informaatio, että voisin tukeutua pelkästään kehonkieleen.

Siksi mä kysyn. Miten sun päivä on mennyt? Vaikutat turhautuneelta. Onko kaikki hyvin, voinko auttaa?

Mä huomaan itsekin, että tuollaisten kysymysten edessä mä todella herkästi pihtaan vastausta. Miksen vaan sano, että nyt ärsyttää ja turhauttaa, koska töissä ei kaikki mennyt ihan putkeen? Tai että nyt on vaan sellainen olo ettei jaksaisi olla skarppina ja tarkkana, haluaisin olla vaan vähän aikaa rauhassa?

Kun toiselle osapuolelle on kertonut, miltä itsestä tuntuu, mistä tuntemukset johtavat ja mitä asian eteen itse haluaa tehdä, on toisen paljon helpompi olla. Se on täydellinen sanattoman ja verbaalisen viestinnän täydellinen yhteensovitus. Huonoja fiiliksiä ja ärsytystä, surua ja vihaa mahtuu tähän maailmaan, meidän elämään. Se on ihan OK voida välillä huonosti! Onko silti OK tiuskia toiselle ja olla pahalla päällä, jos ei anna tarpeeksi informaatiota oman pahan olon syistä, tai edes myönnä olevansa pahalla päällä, kun elekieli jo kertoo ihan muuta?

Olen pohtinut, kuinka paljon enemmän tässä maailmassa olisi hyvinvointia, jos me puhuisimme enemmän. Tämä ei ole pelkästään jommankumman sukupuolen tai edes kulttuurin ongelma. Kommunikoinnin ongelmia on joka paikassa. Kotona. Työpaikalla. Yritysten sidosryhmien kesken. Perheen keskuudessa. Ystävien kanssa.

Toivottavasti minua ei ymmärretä ihan väärin – olen itse niin hanakasti verbaalisen kommunikoinnin eli PUHUMISEN ystävä, että en voi olla toitottamatta puhumisen tärkeydestä. Koska mä luotan vähemmän siihen mitä tulkitsen ihmisen eleistä ja olemuksista, ja luotan eniten sanoihin. Sanatkin toki voi ymmärtää väärin, mutta silloin on mahdollisuus kysyä tarkentavia kysymyksiä. Ja yrittää auttaa. 🙂

Sanaton kommunikointikin on tärkeää, ja joskus on ihan OK tukeutua vain oletuksiin. Kun kehonkieltä luetaan, täytyy silloin ymmärtää, että tässä on nyt väärintulkitsemisen riski.

Onko sulla ollut sellaisia tilanteita, missä olette toisen henkilön kanssa ”sopineet” jotakin, ja jossain vaiheessa on tullut ilmi, että olette olettaneet ihan toisistaan poikkeavia asioita?

Sanna

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *