Superherkutteluiden sunnuntai – ja sen jälkipyykki.

07.08.2017

 

Sanottakoon heti ekaksi, että otsikko vääristää nyt pahasti totuutta. Herkuteltua tuli ihan koko viikonloppu, ja siis sellaiseen pisteeseen asti ettei enää ollut kovin hyvä olo.

Ihanaa kun vitnesmaailma on jo jonkin aikaa peräänkuuluttanut sopivan armollista tapaa elää – ruokaöverit, kavereiden kanssa pitkiksi venyneet illat ja herkutkin kuuluvat elämään, vaikka kisaisi tai dieettaisi kuinka. Mullakin herkkuhammasta kolottelee suhteellisen usein, ja veikkaan että se on myös se hammas jota on sokeriövereiden takia juurihoidettu. Ja juuri kun viimeisellä juurihoitokerralla hammaslääkäri oli laittamassa lopullisia täytteitä juuriin, niitä löytyi pari lisää. Mun herkkuhammas on siis viisijuurinen.

Kiinni on siis ja pysyy – niin kauan kun pysyy.

Vähän aikaa sitten mietin blogipostauksellisen verran ihonhoitoasioita, ja olenkin vakuuttunut siitä että se mitä suuhunsa laittaa, vaikuttaa ihon kuntoon. Mun geeneillä vaikutukset näkyvät todella rajusti, enkä haluaisi enää yhtäkään isotretinoiinilääkettä survoa naamariini. A-vitamiini kun varastoituu maksaan, eikä varmaan kukaan tiedä mitä hyvää siitä voisi seurata, jos maksa ylikuormittuu pitkällä aikavälillä. Siksi kerroin lisäilleeni suojaravinteita, marjoja, vihanneksia ja ylipäätään lisää puhtautta ruokavaliooni, ja minimoineeni kaikennäköiset muut lääkkeet ja pillerit. Olen elänyt aika sokeripitoisesti aiemmin jostain kouluikäisestä asti. Sirkusaakkoset ovat maistuneet vähän liian monesti nopeasti kaupasta kipaistuna, vanhemmille kertomatta.

 

 

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä menetin kontrollin syömisistäni ihan kokonaan, ja olin todella hukassa muutaman vuoden. Se näkyi ulkoisesti vartalon mallissa ja ihossa. Silloin söin myös A-vitamiinilääkkeitä ihoni takia, koska jäätelön syönti tuppasi nostamaan ihotulehdusta kasvoilla.

Pääsin syömishäiriötaipumuksistani hiljalleen eroon, kun aloitin opinnot TTY:llä ja mietin että nyt on aikuistuttava, tai muuten. Oli pakko opetella vähän fiksummat elintavat, koska eihän kukaan järkevä ihminen syö jäätelöä päivälliseksi. Pikkuhiljaa sain parannettua ruokailutottumuksiani, ja sitten löysinkin bikini fitness -lajin. Onneksi kilpafitnesselämäni ei kestänyt kovin kauan, ja pääsin nopeasti mukaan armollisuusajatteluun.

Ja mielestäni koko ajan opin lisää kehostani ihan vain kuuntelemalla ja kokeilemalla.

Päätin siis antaa itseni herkutella viime viikonloppuna, jos vaan halusin! Jäätelöä, pullaa, keksejä ja karkkia! Kyllä, ne on mun juttu, mitä herkutteluun tulee. Lakut ja salmiakit, ai että. Muistan vieläkin, kun koko kesän 2015 podin aivan järkyttävää lakudarraa lakritsipussin syömistä seuraavana päivänä. Olin ollut vuoden verran ilman suomalaisia karkkeja. Silloin mietin, että aika myrkkyä tuo niin taivaalliselta suomalaiseen herkkusuuhun maistuva lakritsi on. Että mitähän kaikkia tuhoja se oikeastaan tekeekään elimistössä, kun siitä seuraa tottumattomaan kehoon tällainen olo? Siis mitkään särkylääkkeet eivät onnistuneet viemään sitä hedaria pois.

Tänä päivänä kehoni on selvästi tottuneempi suomalaisiin myrkkyherkkuihin. 😀

Erona menneisyyden sortumisiini on nimenomaan hallinnan tunne. Nykypäivänä omaan ihan selvästi sen tunteen, että hallitsen itse syömisiäni. Esimerkiksi herkut eivät hallitse minua. Voin tietoisesti kontrolloida sitä mitä syön. Voin päättää syödä terveellisesti, tai voin päättää herkutella. En enää pelkää, että sorrun herkuttelemaan. Sortuminen oli oman kontrollin pettämistä, ja sitä seurasi aina hirveä morkkis esimerkiksi jo herkutteluhetken aikana. Miksi pitikään alkaa herkutella? Koko nautinto meni siinä, kun aloin harmitella.

Nykypäivänä voin jättää karkkipussin pöydälle ja olla koskematta siihen pariin viikkoon. Voin pitää vierasvarapullia ja -keksejä kaapissa pelkäämättä, että ne tulee omasta toimestani syödyksi. Tiedättekö, se on hirveän vapauttava olotila. Ja olen ihan äärimmäisen onnellinen siitä, kuinka ajatteluni aterioinnin suhteen on kehittynyt.

 

 

No, se viikonlopun herkuttelu sitten! Söin ihan mitä mieleen tuli, koska halusin, ja ihan niin paljon kuin halusin. Tavallista kotiruokaa paljon, ja herkkuja just sen verran kun ikinä halusinkaan. Aivan kamala olo oli esimerkiksi karkkipussin puolikkaan jälkeen (tosin lopuksi koko pussi tuli syötyä). Kamala olo siis fyysisesti. Henkisesti ei mitään ongelmaa, ei soimausta, ei syyttelyä. Miksi – koska olin tehnyt tietoisen päätöksen ja sopimuksen itseni kanssa. Tänä viikonloppuna saat herkutella, jos haluat.

Mutta herranjumala kuinka kivalta kroppa näytti seuraavana päivänä! Tämä on kyllä yksi mysteeri – kuinka satunnaisen överipäivän jälkeen voikaan kroppa näyttää niin kivalta?

Kokeilin muuten joskus sitä, että näyttäisikö kroppa yhtä kivalta jos söisi herkkuöverit joka päivä. No ei se näyttäisi, ja olokin oli muistaakseni aika kauhea.

Muista säkin, jooko, että aina kun on nälkä, niin ehkä haluatkin kaikista mieluiten syödä hyvänmakuista, monipuolista, oikeaa ruokaa. Sen jälkeen satunnaisesti ja sillä tavalla kun sinulle nyt sattuu sopimaan, voi tietenkin herkutella.

Vaikka tiedän yhden J. Salovaaran joka on eri mieltä. Mä annan sen olla eri mieltä, ja keskityn itseeni ja oman mielipiteeni ylivertaisuuteen.

Sanna

 

 

Edellinen kirjoitus

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *