Kuinka päästä ujoudesta eroon? Kuinka olla rohkeampi?

22.07.2017

Ujoutta ja rohkeutta voi käyttää hyväkseen, kun pystyy itse ”johtamaan” omia tunteitaan. Vaikka tässä puhunkin lähinnä rohkeuden kehittämisestä ja sen hyödyistä ammatillisessa mielessä, rohkeutta tarvitaan arjessa paljon muuallakin. Tekstin julkaisupäivä on kesälauantai – mistä tiedät missä kaikkialla tänäänkin tarvitsisit lisää rohkeutta! 😉

16-vuotiaana asetin itselleni tavoitteen tehdä joka päivä jonkun yhden asian joka jännittää edes vähän. Sellaisen asian mihin piti heittäytyä, ei sen tarvinnut olla mikään iso asia. Tiesin että siitä on tulevaisuudessa hyötyä!

 

 

En ole ekstrovertti enkä yllytyshullu, mutta pääni sisällä olen kehittynyt ihan huimasti viimeisten viiden vuoden aikana. Muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut avata suutani mikki kädessä, ja nyt syksyn kalenteri näyttää lähestulkoon pelkkiä juontokeikkoja!

Tikis-treenimedian kameran edessäkin tulee jokaisena kuvauspäivänä puhuttua täysin improvisoiden aiheesta, joka minulle on annettu (tai jonka keksin esimerkiksi kuvauspäivänä ohjeistuksen mukaisesti). Tavoitteenani on ollut tehdä kuvaukset ykkösellä purkkiin, tietysti mahdollisimman laadukkaasti. Rehellisesti yli 90 % meneekin ekalla otolla editointiin ja julkaistavaksi verkkovalmennuksissa tai Tikiksen sosiaalisen median kanavissa, ja siellä kehutaan yhdeksi parhaista esiintyjistä. Mielenvikaista!

Eikä pelkästään ammatillinen heittäytyminen ole kehittynyt – en enää pelkää tai ujostele ottaa kontaktia tuntemattomiin ihmisiin jokapäiväisessä arjessa. Aiemmin en olisi uskaltanut auttaa vaikkapa mummoa nousemaan bussiin, tai kysymään oudot vibat välittävältä ohikulkijalta, onko kaikki hyvin. Pelkäsin niin paljon ihmisten reaktioita – ja tiedän, aika turhaan. Minusta tällaisia taitoja saisi jokainen kehittää. Koska rohkeus on myös välittämistä. Ujous voi olla tosi itsekästä.

Miten siis ihminen, joka kammosi improvisointia ja ihmiskontaktia, ja halusi mielummin pysytellä kulisseissa, tekee yhtäkkiä keulakuvatöitä?

 

 

Taustasi vaikuttavat ujouteen ja pelkoihisi

En tiedä olenko ihan tavanomainen ujo – jäädyin vaan tosi helposti aiemmin, kun tuli improvisoinnin paikka. Koko lapsuuteni harrastin klassista pianonsoittoa, ja omaa improvisointia ei oikein klassisella puolella opistotasolla saa tehdä. Kahdentoista konservatoriovuoden jälkeen opettaja pyysi minua improvisoimaan – ja päässä löi aivan tyhjää. Ihan kuin joku olisi pistänyt radion päälle ilman kunnon kanavaa. Lumisadetta, kohinaa, tasaisena jatkuvaa piiiiiiiiip-ääntä. Mieli näytti aivan tyhjältä, ja kuulin sanovani itselleni: en mä tiedä!

Tuollaisilla ajattelun rakenteilla missä tahansa improvisointitilanteessa on varmasti hirveän helppo sumentaa koko mieli niin, ettei pysty tekemään mitään! Ja niin kuvittelin aivan lähivuosiin asti, että maailma kaatuu, jos joudun joskus improvisoimaan. Olin hyvä esiintyjä, mutta minun piti tuntea esiintymiseni prikulleen etukäteen, jottei improvisoinnille jäisi varaa, jotten siis epäonnistuisi ja nolaisi itseäni. En kestäisi sitä tunnetta!

Muisto iskostui mieleeni todella voimakkaana, epämiellyttävänä kokemuksena, koska paikalla oli muitakin kuuntelijoita. Päätin silloin, etten enää improvisoi, vaan keskityn vahvuuksiini. Koin että olin aivan jäätävän hyvä esiintyjä, kun ohjelmistoni oli viilattu täydelliseksi määrätietoisella ja pitkäjänteisellä harjoittelulla. Eikä ikinä improvisoiden.

 

 

Mitä jos kauhukuva kääntyykin todeksi?

Sitten tulikin ensimmäinen tarjous juontokeikasta. Meetkö, Sanna? No tottakai mä meen! Kyseessä oli kauppakeskustapahtuman kaupallinen juonto. Jännitti etukäteen, miltä oma ääni kuulostaa kaiuttimista, pystynkö keskittymään juontoihin.

Sitten pahin pelkoni toteutui, tietysti. Sain juontorungon, tai oikeastaan täydellisen sillisalaatin täynnä yksittäisiä sanoja, tapahtumapäivän aamuna. Olin stressannut jo monta päivää, koska en ollut päässyt valmistautumaan! Nyt en ehdi perehtyä kaikkeen kunnolla.

No, ”ammattilainen” ei näytä pelkojaan töissä. Siksi menin itsevarmoin elkein juontotöihin, vaikka sisällä kuohui ja maha oli jännityksestä sekaisin. Tämä on ehkä rumasti tehty, mutta valehtelin paikan päällä asiakkaalle tehneeni tällaisia juontoja aiemminkin! Totuus oli, että aiemmin olin tapahtumien tuottajaosapuolena, ja mikin kanssa soundcheckit olivat ainoita mitä siihen mennessä olin tehnyt. Kauppakeskusjuontoja oli tullut kuunneltua, mutta tällä kertaa olinkin ensimmäistä kertaa mikki kädessä, tunnelmanluojana. Onneksi olin kuunnellut korvat höröllä juontokoulutuksissa!

Toinen kauhutilanne sattui samassa tapahtumassa: yllättäen lavalle rakennettiin muotinäytös, joka minun pitäisi juontaa täysin lonkalta! Yhtään valmistautumatta, täysin improvisoiden. Mihin suuntaan saisin lähteä karkuun?

No, kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Ja keikkaa riittää tänä päivänä useiden juontojen verran kuukaudessa – parasta palautetta on, kun sama asiakas buukkaa tapahtumiinsa juontokeikoille vuosien ja vuosien ajan. Siitä tietää, että on tehnyt työnsä hyvin.

Kuinka siis kääntää tarvittaessa ajatukset ujoudesta rohkeaksi heittäytyjäksi?

 

 

Enemmän rohkeutta niihin tilanteisiin, joissa sitä tarvitset!

1. Tunnista se hetki, kun epäröit. Millaista ajatuksenjuoksua käyt pääsi sisällä? Mikä pelottaa?

Minä ajattelin pitkään, että en vain osaa improvisoida. Pelkäsin samaa tilannetta, missä ajatus on täysin lukossa, näen tyhjää, kuulen suhinaa ja sanon itselleni ”en mä tiedä, mä en osaa!”.

2. Vie ajatuksenjuoksua vähän pidemmälle. Mitä sitten, vaikka epäonnistuisit, kaikki menisi pieleen? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Mitä sen jälkeen?

Siksi varmaankin pelkäsin meneväni lukkoon, koska en halunnut tilannetta missä tunnen niin epämiellyttävää epäonnistumisen tunnetta. Toisaalta pahin asia joka voisi tapahtua, olisi juontotyössä se, että ajatus katkeaa ja tulee ihan hiljaista. (Ja usko pois, niin on todellakin käynyt jo, ja monta kertaa! 😀 )
Pelkäsin, että se johtaisi asiakassuhteen rikkoutumiseen. Ja pahin skenaario olisi tietysti, että yritystoiminta jouduttaisiin lakkauttamaan. Mutta ei siinä kukaan kuolisi.

3. Syvään päähän vaan!

Mitä jos sinäkin koettaisit asettaa tavoitteeksesi tehdä jokaisena päivänä jonkun pienen, jännitysfiiliksiä nostattavan asian?

Hei kaveri, nyt sullakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hiljentää sisäinen pölinäsi, ja antaa mennä. Muistatko kun olit ihan pikkuinen mukulainen, ja pingoit pitkin maita ja mantuja, leikit jos jonkinlaisilla leluilla, pukeuduit hassusti? Koeta löytää se sama fiilis taas! Koska se fiilis mikä sinulla on päällä, sen aistivat myös kaikki ympärilläsi! Sinulla on valtavat mahdollisuudet levittää hyvää mieltä ympärillesi pelkällä olemuksellasi.

Pelko pois!

Mitä sitten vaikka epäonnistuisitkin? Mitä jos pahin pelkosi toteutuu, etkä löydä oikeita sanoja? Pelko pois, minä olen ollut jo samoissa tilanteissa vaikka kuinka monta kertaa. Lapsuusfiilikset päälle, hekota vähän itsellesi, ja jatka siitä mihin jäit. Jos joku huomasikin jotakin epätavallista toiminnassasi, niin hän varmasti arvostaa sitä kuinka osasit kasata itsesi hankalassa paikassa!

Tee ympärilläolijoille palvelus

Oletko miettinyt, kuinka voimakkaita signaaleja voit olemuksellasi välittää? Ja mitä voimakkaampi olemus, sitä voimakkaampia vaikutuksia sinulla on ympärilläoleviin ihmisiin. Voitko kuvitellakaan millaisen palveluksen teet kaikille ympärilläolijoillesi! Ehkä muistat kokeneesi itse samanlaista positiivista, voimakasta vaikutusta vaikkapa ohikulkijasta, joka katsoo sinua silmiin. Ihminen joka hymyilee, eikä edes suun tarvitse hymyillä. Silmien hymy riittää aikaansaamaan värisyttävän, mieleenpainuvan kokemuksen toisessa ihmisessä. Ehkä sillä pelastit juuri jonkun päivän!

Ehkä välillä tunnet sitä aiemmin kokemaasi epävarmuutta, ja se muistuttaa sinua vain siitä, että olet inhimillinen. Kaikki ihmiset pelkäävät jotakin, pelko on hirveän luonnollinen ja välillä tosi hyödyllinenkin ominaisuus. Pelkoakin kannattaa opetella ymmärtämään, niin sitä osaa käyttää paremmalla tavalla hyödykseen.

 

 

4. Mihin kaikkeen saisi olla lisää rohkeutta? 😉

Ujous on ihana asia! Ujous on välillä ihan sanoinkuvailemattoman kaunista. Ujo ihminen on herkkä ja hauras, ja kaikki me olemme joskus ujoja. Esimerkiksi silloin kun ihastumme ja rakastumme, olemme haavoittuvaisillamme. Tai silloin kun aloitamme uudessa työympäristössä, emmekä ole ihan varmoja mitä meiltä odotetaan.

Varsinkin siellä missä suoritusta arvostetaan, esimerkiksi työtilanteissa, rohkeutta kannattaa käyttää hyödyksi! Kontaktin ottaminen toiseen ihmiseen on hirmutärkeää – ihmiset tykkäävät siitä, että sinun kanssasi on helppo jutella, ja siitä että olet myös sopivan avoin.

 

 

Rakkaudessakin tarvitsee omaa kombinaatiotansa ujoutta ja rohkeutta, ja heittäytymistä… ehkä se on sitten ihan omanlaisensa taikaliemi. 🙂

Missä asioissa sä ajattelit olla rohkeampi tänään, huomenna ja ensi viikolla?

Sanna

 

 

Edellinen kirjoitus

Seuraava kirjoitus

Samankaltaisia kirjoituksia

4 kommenttia

  • Veli_K

    Heijsan Sanna!

    Hyvä teksti ja varmasti monelle arjessa läpikäytäviä sisiäisiä taisteluita. On aina hienoa, kun joku avaa omaa tarinaansa jolloin samaistumisia tapahtuu ja uusia toivonkipinöitä syttyy. Itselläni ei ole ollut ihmiskontaktien tai improilun kanssa ongelmaa, päinvastoin. Minun pelkoni on aina ollut jakaa läheisilleni omia varjopuoliani…niitä ”ei-niin-mrniceguy”-puolia.

    Nyt kirjoitan mm. niistä julkisesti ja muistan, että meinasin vetäytyä moneen kertaan tästäkin itsensä koettelusta. Mutta kyllä se kannatti! Totuus vapauttaa 😉

    Mahtavaa kesän jatkoa sinulle!

    • Sanna Laitinen

      Kiitoksia! Mielenkiintoista, lähdenpä tutustumaan sinun kokemuksiisi aiheesta. 🙂

  • Lakeside Mother

    Loistava teksti. Hyvä asenne

    • Sanna Laitinen

      Kiitos, mukavaa kuulla. Ihanaa kesää!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *