Voiko mieleni sairastuttaa tai tervehdyttää minut?

19.07.2017

 

Suurkiitos kaikille tsempeistä edellisiin postauksiin liittyen. Tsemppejä on tullut niin paljon, että koen jo huonoa omatuntoa kun voin näin hyvin! 😀

On ihan superihanaa että syy kivuille selvisi, ja nyt kun olen viettänyt kunnolla lomapäiviä, niin huomaan että mitään jomotuksia ei ole. Lienee siis niin, että kipukohtaukset ajoittuvat tiettyihin kierron hetkiin. Ehkä.

Toivottavasti tähystysoperaatiota ei tarvitsisi tehdä vielä vähään aikaan. Elokuun alussa alkaa tapahtumakeikat, ja kaikki luvatut työt tietysti tehdään. Operaatio on nyt töihin nähden toissijainen, vaikkakin kovin pakollinen. Kaikki, siis ihan kaikki, työt tehdään ihan samalla kapasiteetilla kuin aina aiemminkin. Siitä en tingi, koska tapahtumissa olen elementissäni. Piste.

Diagnoosipostauksen jälkeen muistin taas miksi blogia on niin antoisaa kirjoittaa. Olen kärsinyt lievästi sanottuna vakavasta kirjoitusinspiraation puutteesta, koska koko kevät oli niin hirveää hulinaa. Todennäköisesti syksy on myös.

Haluan blogissa kirjoittaa rehellisesti, syvällisesti ja aidosti. Jos pää on stressitiloissa, niin mitään syvällistä tekstiä ei irtoa. Ja sitten jos on mielen päällä sellaisia aiheita joista ei mielellään kirjoittaisi, niin helposti jää peruskuulumisetkin kirjoittamatta. Olen miettinyt aika paljon sitä, mitä oikeasti haluan tältä elämältä. Kävin varmaan jonkun kunnon kriisin läpi puolitoista vuotta sitten, ja ajatusmaailmani on muuttunut aika paljon. Minusta on tullut paljon ihanampi itselleni! Paljon vähemmän kieltoja, ja paljon enemmän ratkaisukeskeistä ajattelua ja hyväksyntää.

 

 

Älä siis turhaan huoli puolestani, mulla on kaikki hyvin! Itse asiassa diagnoosi antoi taas uuden sysäyksen oman kehonsa kuuntelemiselle, hyväksymiselle ja huolenpidolle.

Olen mielenkiinnolla lueskellut ja keräillyt linkkejä liittyen ruokavalion ja hormonitoiminnan yhteydestä. Miten omilla ruokailutottumuksillaan voi vaikuttaa hormonitoimintaansa? Kuinka voimakkaita muutoksia ylipäänsä on mahdollista tehdä, vai onko tämmöinen ajattelu ja ruokavaliokokeilut ihan huuhaata?

Samoin olen miettinyt sitä, kuinka voimakkaasti mieli vaikuttaa omaan terveydentilaan. Olin ihan itseaiheutetussa stressitilassa toukokuun alussa, ja koin varmaan voimakkainta stressiä kuin koskaan aiemmin, mietin silloin, että nyt tulee sydänkohtaus, jos koskaan. Eipä tullut.

Mutta muita oireita tuli. Kun stressi vähentyi, iski maailmanlopun flunssa. Ensin oli kurkku viikon kipeä, sen jälkeen iski kunnon räkätauti. Sitä seurasivat jälkitaudit tulehdustiloineen. Ja sen jälkeen alkoivat myös endo-oireeni.

 

 

Tuntuu epäreilulta, jos yhden stressikevään jälkeen on mahdollista kerryttää itselleen loppuelämän sairaudet. Endoakaan ei ilmeisesti oikein saa parannettua – kun altistus on, oireita on mahdollista tulla koko loppuelämän ajan. Mutta niin se on – stressihormonien ollessa aivan tapissa, ne vievät elintilaa muilta elimistölle tärkeiltä hormoneilta. Kun stressihormoneja on elimistössä paljon, niin esimerkiksi kilpirauhashormonitasot voivat laskea. Kortisolitasot kohoavat pilviin, ja sukuhormonitasot vajoavat ruohonjuuritasolle. Näin olen ymmärtänyt, mutta voin olla myös väärässä.

No, kysymys ei onneksi ole kohdallani vakavasta sairaudesta, eivätkä oireetkaan ole pahat ollenkaan. Enkä ajatellut muutenkaan jäädä murehtimaan tai kotiin kiukuttelemaan – haluan nauttia elämästä, tästä upean vihreästä kesästä (okei, vaikka tuolla sataakin räntää), ja muutenkin olostani vähän vähemmän työllistettynä. Haluan voida entistä paremmin, rauhallisemmalla mielellä, vaikka olisi kuinka paljon töitä.

Olen iloinen siitä, kuinka olen osannut käsitellä tätä sairausasiaa omassa mielessäni. Olen sen kanssa nyt aika rauhallisella mielellä. Olen myös iloinen siitä, kuinka positiivisen perusasenteen omaan. Kaikki on aina ratkaistavissa, ja ihan kaikesta löytyy hyviä puolia. Nyt isona missionani on siis perehtyä oman mielen, hormonien, ravinnon ja terveydentilan mysteereihin (ja tieteellisiin totuuksiikin, kiitos).

Älkööt käsittäkö väärin – en ole parantamassa itseäni enkä ketään muutakaan millään huuhaalla. Olen liian analyyttinen uskoakseni homeopatiaan tai taikahoitoihin. Kunnioitan suuresti länsimaista lääketiedettä, ja haluan samalla omilla toimillani edesauttaa oman vointini parantumista. Että selviäisin mahdollisimman pitkälle mahdollisimman terveenä ja hyvävointisena! 🙂

Millaisia yhteyksiä sinä olet havainnut mielen, ruokavalion ja terveydentilasi välillä?

Sanna

 

 

Edellinen postaus

Seuraava postaus

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *