Oonko mä ainoa täällä kenellä on treenimotivaatiopula?

05.07.2017

Morjens!

 

Käytiin tänään hakemassa uusia edustusvaatteita Annin kanssa Better Eventsin avaintyöntekijöille. Piruetista lähti matkaan kasa micromerylpöksyjä ja paidat odottavat vielä löytäjäänsä. Syksyllä pitää kaiken olla täydellistä. Nyt heinäkuussa lomaillaan.

Lounaan jälkeen valittelin Annille, että en jaksaisi sitten yhtään lähteä treenaamaan. En yhtään. Ajatus lihasten väsymisestä ei napannut yhtään, eikä mielikuva ruuhkaisesta salista ja hien hajusta auttanut motivaatiota kasvuun. Ei kiinnostanut.

Anni sanoikin, että älä sitten mene jos ei kiinnosta mennä! Eilen Pete sanoi samaa, kun kävin palaveeraamassa Aaltovoimain poikain kanssa. Jos ei tunnu siltä että haluaisi palavasti mennä hikoilemaan ja kiusaamaan itseään kyykkytangon alle, niin sitten ei kannata. Aina ei tarvi.

Joo, ei tarvikaan. Se onkin ihanaa. Mitään ei ole pakko tehdä! Ei mitään. Ihan hyvin voisin mennä kotiin makaamaan, siellä on muuten irtokarkkipussikin odottamissa avaamista Netflixin äärellä. Pitäiskö vaan mennä kotiin?

Jos olisin uupunut niin menisin ehkä vaan kotiin. Mutten ole uupunut. Olen lomalla! Menen treenaamaan. Menen vaikkei kiinnosta yhtään. (Kuulostaa hirveän sankarilliselta, ja se vasta ärsyttääkin. Joskus jätän menemättä salille, koska internetti on näitä kliseitä täynnä. Joojoo, olen sitten niin kovin tyytyväinen itseeni, kun treeni on tehty. Enpä muuten välttämättä ole! Ähäkutti.)

 

Ylös alas ylös alas, core tiukkana, pakarat piukkana. Vai pelkästään alas ja karkkipussi kouraan, Netflix auki, lomaa corelihaksille?

 

Mä luovutan ihan liian helposti. Päästän itseni ihan liian vähällä. Mutta sitä se on, kun tekee paljon. Jostain pitää karsia, ja karsiminen on hyvä asia. Uupumusta ei kannata ruokkia, ei tuplatreeneillä eikä tuplavuoroilla töissä.

Mutta treenin kanssa ei kannata luovuttaa. Lihaskuntoharjoittelun kanssa vaan ei kannata luovuttaa, ystävä. Lihaskuntoharjoittelu on paras palvelus jonka jonka voit itsellesi tehdä. Lihaskuntoharjoittelun avulla pysyt voimakkaana, pirteänä, jaksavana vanhuusiälle asti. Toki lihaskuntoharjoittelu edesauttaa sen kuuluisan kesäkunnonkin saavuttamista.

Siksi mä kehotan itseäni lähtemään treenille ihan millä tahansa tekosyyllä. Ihan millä tahansa! Se voi olla ihan huonokin tekosyy, se voi tuntua siltä ettei se motivoisi yhtään. Mutta se riittää että lähden treenaamaan. Kunhan vaan lähden.

Välillä joudun maanittelemaan itseäni. Pliis. Mee nyt, tee vaikka ihan kevyt satujumppa. Kunhan menet. Ja arvaa tekisikö yhtään mieli treenata sillä hetkellä. Päin vastoin. Mutta pakko se silti on, ja hammasta purren lähden salille. Välillä tulee hyvä treeni, välillä tulee kiukkukohtaus kesken sarjan. En vaan halua treenata, miksi pakotin itseni taas salille 😀 Kunnon päiväkoti-ikäisen ajatusmaailma. Sellainen mä olen.

Välillä tulee niitä hetkiä kun olen ihan intoa piukeana! Jes, nyt se alkaa, uusi elämä! Kaveri mukaan, ja nyt lähdetään tekemään huipputreenejä viidesti viikossa, zumbaa ja cheerleadingia ja suunnistusta, seinäkiipeilyä ja bikini fitnessiä! Somekuvia ja somefeimiä! Häshtägejä! Hyvää oloa! Motiveissön!

Ja kahden viikon päästä olen niin loppu että pakko luovuttaa vähäksi aikaa.

Pitkällä aikavälillä näköjään joskus täytyy nähdä vähän vaivaa motivoidakseen itseään.

Tänään ei napannut sitten yhtään. Arvaa miten motivoin itseni lähtemään salille?

Koska haluan, että mua alkaa nälättää. Että mulle tulisi aivan jäätävä nälkä, niin että saisin syödä paljon. Rakastan syödä, rakastan rakastan hyvää ruokaa. Jos en treenaisi, ei tulisi samalla tavalla nälkä. Enkä voisi syödä yhtä paljon, kun ei mahtuisi. Tulisi huono olo. Mutta salitreenin jälkeen, voi että! Se NÄLKÄ. Se ruoan MÄÄRÄ.

 

Suosittelen!

Koska sä aiot treenata seuraavan kerran?

Sanna

 

PS. Sunnuntaina maanittelut ja motivaatiolauseet ei tuottanut tulosta. Olin mä menossa salille, siis menin ihan kynnykselle! Mutta sitten Finlaysonilla, Pentikillä ja Hemtexillä olikin alennusmyynnit. Sain mä ihan kivaa kävelytreeniä ja staattisen pidon treeniä hauiksille, kun kanniskelin ostoskasseja.

 

 

Seuraava kirjoitus

Edellinen kirjoitus

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *