Helpommin kesäkuntoon pienin ruokavaliorukkauksin!

31.05.2017

*Yhteistyössä: Proegg*

Kukkupöö! Ai ettien että kuulkaa, mä alan olla kohta terve! Ihan pientä köhää ja nuhaa enää, johan tässä on koko toukokuu pöpöilty peittojen alla, ja välillä keikoilla.

Eilen pääsin Sanian kanssa viimeistelemään kuvaukset Tikiksen Kesäkuntoon Jatko -valmennukseen, joka on siis Kesisläisten oma jatkovalmennus missä syvennytään vähän enemmän treenin ja ruokailun maailmoihin. 🙂 Pientä köhää oli aistittavissa kuvauksissakin ja muutaman kerran sai käydä niistämässä, mutta ei tullut yhtään paha tai kipeä olo parin tunnin treenikuvausten aikana. Se kertoo sitä, että minä olen virallisesti-ihan-kohta-melkein-ehkä-terve!

No, se tarkoittaa sitä, että saa alkaa taas syödä. Liikkumattoman toukokuun aikana mun energiankulutus on laskenut ilmeisen paljon, sillä ruokahalukin on hävinnyt kummallisesti, ja täysin mulle vastoin luonnetta. Välillä on saanut väkisin survoa puuroa naamariin kun ei vaan meinaa maistua, ei millään. No ei kai, kun nokka on koko ajan tukossa ja puolet makuaistista on mennyt menojaan.

Toivottavasti nyt treenien aloittamisen lomassa heräilisi siis ruokahalukin – tylsää olisi jatkaa tätä väkisin ahtamista, kun maailma on täynnä herkkuruokia.

Juttelin taannoin yhden upean naisen kanssa herkkujen syömisestä ja siitä, miten välillä napostelu meinaa riistäytyä käsistä. Nyt kun ollaan ihan siinä kesän kynnyksellä, ellei jo kesässä, niin kuinka saisi vähän viilattua vielä ruokavaliotaan parempaan suuntaan?

Ekana totuuksia. Omaa ruokavaliotani voin muokata vain minä itse. Kukaan muu ei ole yhtä paljon vastuussa minun syömisistäni kuin minä. Yksikään valmentaja, ei yksikään Jutta eikä Bulli, ei kukaan tule katsomaan mitä syön kotona. Kukaan ei tule sanomaan ”etpäs syökään!” kun olen lampsimassa herkkuvarastoilleni. Päätökset ruokailusta ovat minun vastuullani. Valitettavasti.

Siksi aina kun herkkuhimot meinaavat nostaa päätään ja sortuminen on lähellä, tietoinen etukäteisennakointi on vaan pakollista. Ilman tietoista harjoittelua muutosta ei vain tapahdu. Sen vuoksi ne pienet muutokset omissa ruokailutottumuksissa, ne ihan pikkiriikkiset, ne on helpointa saada ajettua osaksi jokapäiväisiä rutiineja.

Tässä mun vinkit!

Kuvan Raikas kevätjäätelö -resepti löytyy täältä (Klik)!

Ekana.

Tarkista ruokamäärät ja ruoan laatu.

Nyt täytyy sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että me mimmit tunnutaan syövän aivan liian vähän oikeaa ruokaa. Siis sitä monipuolista, suht terveellistä kotisafkan oloista murkinaa, jota tulisi syödä viidesti päivässä.

Voit hyvin tarkistaa laskennallisen, arvioidun kokonaisenergiankulutuksesi esimerkiksi sydan.fi/energiantarve -laskurilla (klik!). Sieltä näkee aika konkreettisella tavalla, että pelot lihomisesta ovat ihan turhia, jos vaan maltan syödä riittävästi oikeaa ruokaa. Nälissään tulen tehneeksi todella pahoja virhearviointeja kaupassa, ja ne huomaa sitten kotona kun nokan edessä on salaattitarpeiden sijaan karkkia ja jäätelöä. 🙂

Muista kämmenenkokoinen annos proteiininlähdettä kaikilla aterioilla. Koulu- ja työpaikkaruokaloissa helposti tulee lastattua lautaselle paljon rasvoja ja hiilihydraatteja, mutta nälkää loitollapitävää ja verensokeria tasoittavaa proteiinia (proteios, kreikka: ensisijainen, elintärkeä) vähemmän. Proteiineja saa vaikkapa eläinkunnan liha-, kala- ja kanatuotteista, monenlaisista maitotuotteista, kananmunista, sekä kasvikunnan lähteistä kuten soijatuotteista, palkokasveista, soijapohjaisista välipalarahkoista ja kasviprotsku-uutuuksista kuten härkiksestä tai nyhtökaurasta. Myös proteiinijauheista saa hyvää lisäproteiinia sinne mistä se tuntuu uupuvan – löytyy niin heraa, soijaa, hernettä, hamppua ja kananmunaa proteiinijauheina kuulkaas!

Protskujauhevinkki: Olen koko kevään käyttänyt Laitilan Kanatarhan Proegg-sarjan sitruunanmakuista valkuaisproteiinijauhetta (Klik!), ja tilasin juuri uutuusmaku-vaniljan testaukseen. Sitruuna on ollut erittäin hyvä ja on saanut myös koekaniineillani (eli ystävilläni) todella hyvän vastaanoton. Voin suositella varauksetta, myös maitotietoisille, sillä tämä ei sisällä maitoa laisinkaan!

 

terveelliset herkut

Kuvan valkuaisproteiiniherkku löytyy täältä (Klik)!

 

Tokana.

Rajaa ruokailut selkeisiin ruokailukertoihin.

Tuleeko napsittua ruokaa laitettaessa, telkkaria tuijottaessa ja tylsissä hetkissä? Tai silloin kun pitäisi vaikuttaa johonkin päälläolevaan tunteeseen (vaikkapa sitten tylsistymiseen tai muutoin ikävään oloon)?

Kannattaa päivän alussa mietiskellä valmiiksi parhaat ajat ruokailuhetkille, ja rajata myös herkuttelutkin ruokailuiden välittömään läheisyyteen. Joskus jutellaan valmennettavien kanssa, että ympätään herkuttelut jonkin aterian jälkeen syötäviksi, jolloin maha on jo sopivan täynnä monipuolista kotiruokaa. Sen jälkeen saa syödä vielä ne herkut, mitkä mahtuu. 🙂

 

 

Kolmantena.

Kontrolloimaton naposteluherkuttelu on eri asia kuin tietoisesti tehty päätös herkutteluhetken pitämisestä! 🙂

Kun herkkuhimo iskee, toimi näin.

Herkkuhimot voivat johtua kahdesta eri syystä. Ensimmäinen on puhdas nälkä, joka usein iskeekin meillä mimmeillä jotka pyrkivät kesäkuntoon – helpoimmaksi luultu tapa kiinteytyä oletetaankin olevan ruoan määrän pienentäminen! Kun en uskalla syödä riittävästi lihomisen pelossa, syönkin ihan liian vähän ja illalla ollessani noin tuhat kilokaloria jäljessä energiankulutustani, mieleeni juolahtaa jotenkin ihmeen kaupalla pyörähtää karkki- ja jäätelökaupassa. Överit, täältä tullaan!

Toinen syy on tottumukset, tavat. Ne fiilispohjaiset ja sadalla prosentilla päänsisäiset asiat. Joskus ”pitää” vain palkita itsensä herkuilla. Tai kun tylsistyttää yksin kotona, tuleekin vahingossa lampsittua herkkukaapille

No. Niin kuin postauksen alussa tokaisinkin, vain minä voin vaikuttaa omiin herkkuhimoihini. Kukaan ei niitä toimia voi tehdä minun puolestani. Yhyy!

Semmoinen päiväkodintätityylinen lähestymistapa omia herkkuhinkujaan kohtaan auttaa. ”Ymmärrän miksi haluaisin niin kovasti herkkuja! Eikö kuitenkin tulisi paljon parempi olo, jos…”
Ensiksi varmaan kiukuttelen takaisin tuohon… ”niin mutta kun haluan herkkuja!” Jos lempeä taivuttelu ei auta, niin välillä pitää vaan vähän pakottaa ja rajata vaihtoehtoja.

 

Kuvan Mango-kookosherkun resepti löytyy täältä (Klik)!

 

Alku on vaikeaa aina, niin kuin kaikessa oppimisessa. Ensin pitää vähän kirpaista, että oppimista syntyy. Pitää nähdä vähän vaivaa. 🙂

Sitten jossain vaiheessa katsot taaksepäin kohti alkuvuotta, ja huomaat kuinka paljon oletkaan kehittynyt nimenomaan ajattelusi ansiosta! Kuinka paljon paremmin ymmärrätkään itseäsi! Muistat ne hetket kun teit päätöksen, kun aloitit, otit ne ensiaskeleet. Välillä kompastelit ja olit vähän pettynytkin, mutta aina vaan jaksoit tsempata itseäsi. Ja silloin saat tuntea ihan suunnatonta ylpeyttä omaa suoriutumistasi kohtaan! 🙂

Ja hei… välillä saa herkutella. Tietoisesti, eiks niin!

Sanna

 

Uudempi kirjoitus

Vanhempi kirjoitus

 

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *