Miksi syömisestä pitää potea niin huonoa omatuntoa?

09.02.2017

IMG_0001.jpg

 

Kävin tänään kuvaamassa, tai siis olemassa kuvattavana, räpsittiin Baseativan verkkokauppaan uudet kuvat. Ajattelin läpsäistä parit kärpäset samalla iskulla, ja kävin moikkaamassa rakkaita ystäviä eilen illalla pitkän dinnerin merkeissä. Syötiin kolme ruokalajia – etanoita, kanaleipää ja suklaaherkkua. Paljon naurua, vähän itkua ja varmasti riittävästi kaloreita. Niin syötyjä kuin poltettujakin.

Ensi viikolla on Cage. Siellä ollaan taas heiluttamassa kylttiä! Vatsa sisään ja kehää kiertämään. Meillä on toisinaan tapana Heinin ja Jonin kanssa käydä edellisenä iltana syömässä kunnon mätöt lähi-nepalilaisessa. 🙂

 

IMG_6369.JPG

 

Ekoissa Cageissa mua ällötti aina mun kroppa. Onpas taas läskiä siellä ja tuolla, muhkuraa ja röpölää ja röllytystä. Mitä muut ajattelee, kun mun perse näyttää tuolta? Miksi joka viikko on kuvauksia, miksen ikinä saa syödä pullaa? Itkin ystävälleni mun surkeaa elämää. Joka päivä pitää olla pahalla mielellä, kun ei saa ikinä herkutella ja pitäisi vaan näyttää mahdollisimman pieneltä.

On se kumma, kun meillä mimmeillä, tai ainakin minulla, on ollut tapana toisinaan haukkua itse itseämme. Milloin mikäkin on huonosti – varsinkin ulkonäössä. Milloin olin sotanorsukokoinen, milloin jossain oli liikaa läskiä, ja taas jossain toisaalla olisi saanut olla enemmänkin muotoa. Naama ei miellyttänyt, hiuksista puhumattakaan.

Nopeasti ei saa aikaan muutosta, paitsi isolla rahalla ja veitsellä. Eikä silloinkaan mitenkään älyttömän nopeasti tai varsinkaan kauniisti.

Miksi on niin vaikeaa hyväksyä itseään? Miksi soimata itseään jokaisesta suupalasta?

 

IMG_6072.JPG

 

Mitä jos eläisikin maailmassa, jossa saisi syödä ihan mitä vain! Siis ihan mitä vain. Ja olisi aina hyvällä mielellä siitä, mitä syö. Kysymys olisi siis vain siitä, mitä minä haluan syödä. Mistä tulee hyvä olo?

Mä kokeilin sellaista kerran! Itse asiassa se on aika koukuttavaa. Samalla tuli haistatettua pitkät kaikille niille haukkumasanoille ja rumille ajatuksille. Joskus kun tuli taas sellainen ajatus mieleen, että mitähän muut ajattelee tuostakin muhkurasta – sen jälkeen seuraava ajatus oli, että voi hitto, ihan sama! Ne on MUN muhkurat. Ne on MUN röllykät. Kukin pitäkööt huolen omista löllöistään. Mä olen tyytyväinen. Ja saan syödä pullaa jos haluan.

Mä saan syödä mitä vain. Kysymys on vain siitä, mitä mä HALUAN syödä. Mistä mulle tulee hyvä olo tänään?

 

IMG_0014.JPG

 

Ja kummasti olen huomannut, kuinka ruokavalio on alkanut puhdistua itsestään. Valitsen paljon mielummin runsaan lautasellisen ihanaa kotiruokaa kuin karkkipussin. Olo on älyttömästi parempi kuin vaikkapa vuosi sitten burnoutin aikaan. Mä olen taas löytänyt minut! Olen taas minä, se oikea minä!

Samalla mentaliteetilla mä olen suunnitellut ruokailusuositukset myös Tikiksen valmennuksiin – Timmi Mimmiin, 6KK PRO -valmennukseen ja kohta käynnistyvään Kesäkuntoon 2017 -valmennukseen. Sen takia, että me saataisiin jatkaa niillä parhailla tavoilla syödä, niillä jotka sopii meille itselle. Ja jos joku haluaa tarkempaa ohjausta puhtaampaan ruokavalioon, eväät löytyvät myös heille. Ja sitten kun haluaa vaihtelua omiin rutiineihin, ideoita on aina saatavilla.

No. Katsotaan miltä mä näytän ensi viikonloppuna Cagessa. 😀 Tänään kuvauksissa näytin hyvältä, ja piste.

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *