Onko syömisestä tehty jo liian vaikeaa?

15.12.2016

image

 

Mikä on peruskulutukseni? Paljonko proteiinia pitää saada päivittäin? Onko hiilarit välteltäviä mörköjä? Mitkä ovat hyviä rasvoja? Onko gluteeniton ruokavalio superterveellinen? Onko maito ja peruna kaiken pahan alku ja juuri?

Aivot tarvii sitä-ja-tätä, suolisto kiittää tästä-ja-tuosta, lihakset kaipaa semmoista-ja-tämmöistä, hyvään uneen tarvitaan tosta-tuollaista-noin.

Ja sitten painonpudotukseen ja rasvanpolttoon on ihmepilleriä, on vihreää teeuutetta ja on äl-karnitiinia. On pussikeittodieettiä ja on ruokavaliopohjaa, missä on tasan tarkkaan 1200 kilokaloria per päivä.

Sitten joku päivä kuntoilija pelästyy, kun kuulee, että hänen suolansa ei ole jodioitua. Koska jodia ihminen tarvitsee! Apua, kuinka olen selvinnyt hengissä tähän asti?

Teollisuustalouden kirjassa sanotaan, että ”Sitä mitä et mittaa, sitä et voi johtaa”. Ja päteehän se – kalorilaskenta on puhdasta matematiikkaa.

Mutta hei. Ruoka on ruokaa. Tarviiko sen olla tarkasti suunniteltua, puntaroitua ja tylsää? Pitääkö sitä alkaa kaikkien muidenkin suorituspaineiden alla alkaa johtaa systemaattisesti myös omaa ruokailukäyttäytymistään?

Onko hyvinvointi puhdasta matematiikkaa?

 

image

 

 

Tämmöinen ylitsepursuavan kiiltokuvamainen hyvinvointikulttuuri on pistänyt meidät puntaroimaan paitsi ruokamme myös kaikki ruokailutottumuksemme ja käsityksemme terveellisestä ja hyvästä elämästä. Olen pannut merkille, että tämä sama kulttuuri aiheuttaa monelle ahdistusta, stressiä ja pelkoa epäonnistumisesta. Sitten tosi helposti tulee ahdistus-paniikki-romahdus ja herkkuöverit, kun ei onnistuttukaan päivän aterioinnissa. Kun söin liikaa vaikkapa riisikakkuja.

Minä en tiedä paljonko syön päivän aikana. En osaa sanoa makrojakaumia – siis sitä, millaiset prosenttiosuudet ruokavaliostani on proteiinia, hiilihydraatteja tai rasvoja. Viitisen kertaa kuitenkin syön päivittäin, ja joka kerta syön vatsani täyteen. Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Sen mukaisesti olen laatinut monelle ruokavaliosuosituksiakin – TODELLA joustavia, sellaisia mitkä saa koota itse aika selkeistä palikoista.

 

image

 

Puhdasta ruokaa on aika vaikeaa syödä yli oman kulutuksen. 🙂 Jos haluat kiinteyttää omaa olemustasi pysyvästi ja maltilla, mieti, mitkä olisivat niitä superpieniä kohtia ruokavaliossasi, joita voisi viilata vähän puhtaampaan suuntaan.

Suomalaisten luottamus omaan terveellisen ruokailun arviointikykyyn on heikentynyt. Mun mielestä vähän suotta.

Kunhan pidetään huolta, että valtaosa sapuskasta on kotiruokaa, ja kourallinen mielihyväherkkuja, sillä pääsee jo vauhtiin.

Mitä mieltä sinä olet? Onko ruokailusta tehty liian vaikeaa?

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *