Muista hengittää.

27.07.2016

IMG_4670

 

Niin. Muista hengittää. Kyseinen kehotus sai aivan uudet mittasuhteet, kun kävin Timo Lampenin treeneissä MMA Team 300 -salilla Tampereella.

Menin treeneihin suoraan studiolta – meillä oli Better Eventsin henkilöstön ekat kuvaukset nettisivuja varten. Piti olla ”edukseen”, eli pakkelia sai studio-olosuhteissa olla suhteellisen paljon noin normi-sotamaalaukseen verrattuna. Ehostusten kanssa lompsin suoraan myös treeneihin silläkin uhalla, että huokoset tukkiutuvat ikuisiksi ajoiksi. Salitreeni pakkeloituna ei vaan ole ikinä fiksu veto.

Paikalla MMA Team 300 -salilla oli muitakin treenaajia, ihan oikeita urheilijoita. Niin kuin vaikka brasilialaisen jujutsun Euroopan mestari Elvira Karppinen, sekä laulaja ja Cagen sopimusottelijatar Suvi Salmimies omassa persoonassaan. Mietin vähän aikaa että kehtaako tällainen pökkelö tehdä täällä yhtään mitään, kun noi päällikkömuijat vetelee voltteja ja laittaa itsensä umpisolmujen näköisiin asentoihin. Näön vuoksi lylleröin vähän aikaa slaavikyykyssä kun Timo valmisteli treenejä, ja supernaiset teki omia supernaisliikkeitänsä.

 

Screen Shot 2016-07-27 at 10.48.11

 

En tiedä muistatko mun edelliset tekniikkatreenit Timon kanssa, jotka liittyi hutkimiseen eri raajoilla. Mun käsikoordinaatio on ihan kehityskelpoinen, mutta auta armias sitä paskaa potkimista. Taisi koutsikin siinä vähän turhautua 😀

Tällä kertaa Timo lupasi parantaa mun suorituskykyä vähän eri tavalla kuin normaalisti. Luvassa olisi ekstriimitreeni.

Sitä se oli.

Koko treeni tehtiin selinmakuulla, ja treenin ainoana liikkeenä oli hengittäminen. Ladattiin muutamin eri tavoin kroppaa käyntiin pelkästään hengitystä säätelemällä.

Ennen treeniä otettiin alkutestit – kokonaisia punnerruksia tuli 24, ja hengitystä pystyin pidättämään 41 sekuntia.

Hönkäilytreenin jälkeen punnerrusmaksimi kasvoi 33 toistoon. Hengitystä pidätin rennoin mielin – siis todella kevyen ja helpon tuntuisesti – yhden minuutin ja 30 sekuntia.

En ota kantaa omiin maksimeihini, mutta kehitys ällistyttää. Kuinka minä, pökkelöistä pahin, pystyin tuohon, ja kuinka hemmetissä tuollainen kehitys on mahdollista pelkällä höngityksellä?
Harjoituksen jälkeen olo oli kummallisen kevyt, aika ihana! Voimakas. Sormissa kihelmöi vähän. Tuntui kuin olisin vetänyt ilmakännit.

 

IMG_4676

 

Muista siis säkin hengittää. Kokeilepa siinä paikassa missä ikinä oletkin – istuma-, seisoma-, makuu- tai röhnötysasennossa, liikkeessä tai paikallaan – hengitä pari kertaa syvempään kuin normaalisti. Pidätä vähän aikaa hengitystä niin että keuhkot ovat ihan tyhjät, ja niin että keuhkot ovat aivan täydet. Siten kuin tuntuu hyvältä.

Hengitystreenissä ja hengityksen pidättämisessä huomaa, kuinka tärkeää on päästää irti erilaisesta sisäisestä kälätyksestä. Hengitystä pidättäessä iskee pelkotilat helposti päälle, ja pelkoreaktioon johtavasta ajatusketjusta saa vaan päästää irti. Oli huikea fiilis, kun osasi hiljentyä ja vaan rentoutua. Tunsin selvän ketjun, missä ensin hiljenivät ajatukset ja sen jälkeen rentoutuivat stressilihakset. Sitten vain nautiskeltiin. Sama pätee ihan missä tahansa rentoutusharjoituksessa – ja tämä taisi edustaa sitä mielen tyhjentämisen aateliskuntaa.

Kiitos, Timo! Huimia oivalluksia.

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *