Kenet päästät ihosi alle?

06.04.2016

Kukkupöö, kullervot!

Kävin pari viikkoa sitten Tampereen Ammattikorkeakoulussa moikkaamassa bioanalyytikko-opiskelijoita, jotka ovat toteuttamassa hienoa somemarkkinointiprokkista. Meikäläisestä oli palaverista seuraavalla viikolla tarkoitus ottaa aika paljon dataa paperille. Veri- ja virtsanäytteistä pystyy saamaan pelottavan paljon tietoa mun treeneistä, ruokailuista, ja muista elämäntavoista.

Koko systeemi videoitiin. Arvaa olinko ihan pelko perseessä.

 

 

 

Siinä palaverin edetessä tuli käytyä oman mielensä sisällä pientä analysointia kuluneesta keväästä – kuinka mä olenkaan treenannut, kuinka mä olenkaan syönyt? Näin mielessäni koko alkuvuoden yhtenä aikajanana, ja sinne rupesi piirtymään kaikki ne kerrat kun olin herkutellut, kaikki ne kerrat kun söin hyvää ruokaa, mistä tuli hyvä olo. Ja kaikki ne kerrat kun olin treenannut. Ja kaikki ne viikot kun koin treenanneeni liian vähän.

Huomasin pienen patternin. Siellä missä treenasin kovaa, siellä oli enemmän herkkuhimoja. Söin siis varmaankin liian vähän kunnollista ruokaa. Ja taas siellä, missä söin todella puhtaasti, siellä ei tehnyt mieli lähteä treenaamaan. Mikä tahansa olikaan tilanne, niin olin väsynyt. Joko huonosta ruoasta tai treenaamattomuudesta johtuen.

 

 

 

Kevät on ollut mulle poikkeuksellisen rankkaa aikaa, oon saanut maksaa melkoiset henkiset oppirahat. Myös sen takia on väsyttänyt, toki.

Huomasin kevään mittaan myös sellaisen jutun, että mitä uupuneempi ja ajatusten täyttämä oma mieli on, niin sitä vähemmän kiinnostaa puhdas ruoka. Tai hyvän olon treeni. Aivot haluavat nopeasti energiaa, ja ensimmäisenä tulee mieleen kaikki prosessoidut sokerihötöt, tietysti. Siinä ei paljon jaksanut alkaa mielikuvaharjoitella. 🙂

 

 

 

Sitten pidin muutaman downshiftauspäivän. Sain ajatuksia järjestykseen. Olo muuttui paljon paremmaksi. Yhtäkkiä rupesi tekemään mieli esimerkiksi ihania, terveellisiä smoothieita, ja supermunakkaita, ja aloinkin väkertää itselleni vaikka minkälaista nannasafkaa. Yhtäkkiä ei tehnytkään ollenkaan mieli höttöhiilareita. Tiesin, että niistä tulisi vain pöhnäinen ja tunkkainen olo, eikä ajatuskaan kulkisi.

Todella mielenkiintoista oli nähdä, millaisia tuloksia bioanalyytikkojen tekemistä kokeista paljastui.

Millaista dataa sä olet ottanut sun kehosta?

 

Sanna

Samankaltaisia kirjoituksia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *